Dieettiarkea: 2 weeks out

Taas on viikko kulunut siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Tällä hetkellä päässä pyörii toisaalta tosi paljon kaikkea, mistä voisin kirjoittaa, mutta tavallaan lyö silti ihan tyhjää. Tuntuu, että on tapahtunut paljon, mutta tarkemmin miettiessä ei kuitenkaan mitään kovin ihmeellistä. Elämä tuntuu siiiistiltä, mutta en osaa ehkä kertoa miksi. Tekisi mieli kirjoittaa siitä, miten iloita elämästä ja pienistä jutuista, mutta en osaa selittää. Joten kirjoitan nyt vaan, mitä olen tehnyt ja millaisia fiiliksiä kohdannut tällä viikolla. Ehkä tämä kertoo jotain ihan itsessään.

Viime sunnuntaina suuntasin Riihimäelle äidin luo yhdeksi yöksi. Siellä pääsin  rentoutumaan saunomalla, leipomalla ja kokkaamalla; ruuanlaitto ja leipominen on mulle yksi mieluisimmista tavoista viettää aikaa. Tein kasvissosekeittoa, sämpylöitä ja appelsiini-suklaakakun, jonka valmistamiseen sain kulutettua melkein neljä tuntia aikaa. Etenkin kakku sai kovasti kehuja, enkä sinänsä ihmettele, niin hyvältä se ainakin näytti. Ja voiko appelsiini-suklaa-yhdistelmällä edes mennä pieleen? En usko!

Maanantain alkajaisiksi jouduin nöyränä toteamaan, että mulla on selkeä asenneongelma talvea kohtaan. Olin suunnitellut aloittavani viikon aamulenkillä. Suunnitelmasta ei tietenkään poikettu lumisateesta huolimatta, mutta lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että talvi on syvältä ja lumisateessa lenkkeily vielä syvemmältä. Päälle tunnin lenkin aikana asiaa ehti pohtimaan rauhassa ja kotiin palatessa olikin jo vähän eri ääni kellossa. Lenkkeily oli ihan jees ja syvältä oli ainoastaan mun oma suhtautuminen asiaan.

Tällä viikolla on tullut tehtyä älyttömän hyviä treenejä! Pumpista en voi enää puhua näillä hiilareilla (tai siis, niiden puutteella.) Hiiteistäkin olen alkanut jollain kierolla tavalla jopa tykätä. Treenien vastapainoksi viikko on ollut myös erittäin onnistunut kehonhuollon suhteen, sillä itsenäistä kehonhuoltoa on mahtunut jo neljälle päivälle. Kyllä, yhden viikon sisällä, uskokaa tai älkää! Ne jotka mut tuntee, ei suostu uskomaan, mutta nyt en edes valehtele. Youtube ehdotti mulle yksi ilta jostain syystä jotain joogavideota, jonka innoittamana päädyin kokeilemaan joogaa seuraavana aamuna. Sehän olikin aika kiva aloitus päivälle. Parin aamujoogan lisäksi on tullut vietettyä oikein miellyttäviä hetkiä putkirullan ja hierontapallon seurassa. Eilinen jalkatreeni tuntui kuitenkin kertovan, että on kannattanut. Kroppa ei tuntunut yhtään niin jumiselta kuin vaikka viikko sitten. Oli se sitten lumevaikutusta tai mitä hyvänsä, niin pyrin samaan jatkossa. 

Torstai oli tämän viikon, ja oikeastaan ehkä myös koko dieetin vaikein päivä, sillä jostain syystä kärsin ihan järjettömistä mieliteoista. Olin töissä iltavuorossa, ja olisi rehellisesti tehnyt mieli syödä itse kaikki asukkaille tarjottavat ruuat - jääkaapit notkui mm. leipää, marjarahkaa, mangojugurttia, kiisseliä kermavaahdolla, rahkapiirakkaa ja pääsiäismunia. Laitoin kavereille viestiä, että nyt tekee tiukkaa, ja se auttoi. Sain tsemppiviestejä ja muistutuksen siitä, että kisoihin on enää pari viikkoa. Päädyin myös itse siihen, että melkeinpä mitään edellämainituista "ruuista" en tavallisesti himoitsisi, eikä ne ole mitään ykkösherkkuja mulle. Järki löytyi taas päähän pienen mietinnän jälkeen ja fiilis koheni vauhdilla. Olen säästynyt pitkälti koko dieetin sen kummemmilta mieliteoilta, joten ehkä yksi tällainenkin päivä piti välissä kokea.

Eilen kävin Jarin luona kuntotsekissä ja hakemassa ohjeet vielä viimeiseen rutistukseen ennen kisaviimeistelyjä. 10 päivää näillä kujeilla, ja sen jälkeen alkaa viimeistelyt. Tuntuu ihan hullulta. En osaa seistä käsillä, mutta silti voin sanoa, että nämä 10 päivää menee vaikka käsillä seisten. Ja toisaalta ei tunnu edes siltä, että tarvitsee sanoa noin, koska edelleen tämä touhu on oikeasti kivaa mun mielestä. Tietysti odotan kisoja ja dieetin päättymistä, sitä että pääsee syömään enemmän ja treenaamaan vielä kovemmilla tehoilla, mutta en vieläkään koe kärsiväni. En joudu käyttämään joka hetkeä päivästä siihen, että repisin itseäni pelkällä tahdonvoimalla salille tai lenkille, tai välttelisin kaikkea ruokaan liittyvää etten sorru syömään. Arki on rullannut tosi kivasti vielä näillä viimeisilläkin viikoilla. 

Nyt lauantain ajankuluksi taidan jatkaa tästä opparihommien pariin. Projekti on edennyt ihan kivalla temmolla ja kirjoittaminen sujuu, kun sitä saa tehdä omilla aikatauluilla ja omaan tahtiin. Olen todennut itselle parhaimmaksi "lause sinne, toinen tänne" -tavan. Ei turhaa stressiä tästäkään - tarkoitus ei ole saada mitään "heti valmista" aikaan, vaan pikkuhiljaa muokkailla ja lisäillä tekstiä. Se muotoutuu siitä omaan tahtiin, joka on ainakin tähän mennessä ollut oikein riittävä.