Elämää kisojen jälkeen: Paluu arkeen

Kisoista on ehtinyt kulua jo pari viikkoa. Palasin muutaman viikon oppariloman jälkeen vähän normaalimpaan arkeen kisojen jälkeisenä maanantaina, kun aloitin kevään viimeisen (ja ainoan) työharjoittelun. Pidin samalla viikon lepoa salilta, joka tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen ihan jo senkin vuoksi, että harjoittelun aloittaminen vie aina vähän normaalia enemmän energiaa. Tietysti tärkein pointti lepoviikossa oli se, että kropan palautuminen dieetistä pääsi käynnistymään kunnolla heti kisojen jälkeen. Rehellisesti sanottuna ei olisi edes tehnyt mieli treenata varsinkaan alkuviikolla. Se kertoo jo itselle siitä, että ei kannata edes harkita. Loppuviikkoa kohti ajatukset alkoi pyöriä enemmän treeneissä ja teki jo pikkuhiljaa mieli palata salille.

Treenit pyörähtikin sitten käyntiin viime sunnuntaina All Outin yhteistreeneissä. Oli päästävä jumppaamaan levon jälkeen kinttuja, joten hankkiuduin takareisi-pakararyhmään. Takareidet olikin sitten vielä torstain omassa jalkatreenissä aivan spagettia. Tarkoituksena olisi nyt treenata vähän AO:n treeneistä poiketen muutama viikko, jotta en väsytä kroppaa liikaa treeneillä, ja palautuminen lähtee kunnolla pelittämään. Tämän viikon treeneissä tein pelkkiä suoria sarjoja kohtuullisen pitkillä palautuksilla ja varmaan aika samalla meiningillä jatkan seuraavankin viikon. Tiputeltiin treenimäärä myös neljään treeniin viikossa, sen enempää ei tarvita nyt ainakaan alkuun. Treenit tuntui kulkevan hyvin ja on aika kiva tunne saada lihaksiin painetta, kun minkäänlaisesta pumpista ei voinut dieetillä enää pitkään aikaan puhua.

No, entäs se fitnesskupla? Tai sen puhkeaminen? Tietysti kisojen jälkeen elämä muuttuu jollain tapaa, onhan puoli vuotta dieetillä pitkä aika. Kisojen jälkeen täytyy käydä läpi moneen kertaan omia fiiliksiä ja tavoitteita. Mutta kun elämä ei missään vaiheessa ole ollut pelkkää fitnestä, eikä dieetti ole muuttanut arkea mitenkään järjettömällä tavalla, ei sen loppuminenkaan aiheuta elämään suurta tyhjiötä. Tietysti tilanne voisi olla toinen, jos kisat olisivat jostain syystä olleet pettymys. Jos en olisikaan tykännyt lavalla olemisesta tai jostain syystä sijoitus olisi tullut itselle pettymyksenä..? Toisaalta kun miettii, niin syyt siihen miksi treenaan ja harrastan fitnestä ei liity todellakaan pelkkään kisaamiseen ja sijoituksiin, joten en tiedä poikkeaisiko tilanne tämänhetkisestä kuitenkaan.

Uudet tavoitteet on nyt kuitenkin asetettu, ja motivaatio niiden suhteen huipussaan. Ensimmäinen etappi on nyt se, että pyritään pitämään kunto siistinä ja palautumaan tuosta dieetistä. Pikkuhiljaa treenejä lähdetään koventamaan, ruokaa lisäämään ja fysiikkaa kehittämään taas eteenpäin. Kun on nähnyt nyt ensimmäisissä kisoissa, mitkä ne omat heikkoudet ja vahvuudet on, tuntuu vielä entistä siistimmältä lähteä tätä hommaa jatkamaan.

Kisojen jälkeisistä viikoista tuo työharjoittelu on tosiaan vienyt aika suuren osan energioista ja ajastakin. Siihen päälle on tullut tehtyä jonkin verran töitä, joten ajankäyttöongelmia ei ole ollut (eikä vapaapäiviä). Jäljelle jääneen ajan olen kuluttanut tietysti osittain salilla, mutta kotona on tullut vietettyä keittiön puolella suhteellisen paljon aikaa nauttien siitä, että ruuanlaiton kanssa on vähän vapaammat kädet kuin dieetillä.

Tällä hetkellä istun bussissa, matkalla takaisin kotiin Helsingistä, jossa olin viettämässä vapaapäivää äidin ja hänen ystävänsä kanssa. Ohjelmassa oli ihan vaan rentoa kaupungilla pyörimistä. Sää suosi, joten oli mukava kierrellä Helsingin katuja ja katsella mitä vastaan tulee. Pyörittiin kaupoilla, käytiin kahvilla ja syömässä. Lounaspaikaksi löytyi ihana Libanonilainen ravintola, jonka buffet oli todella herkullinen! Tämä oli nyt kisaviikonlopun jälkeen ensimmäinen ruokavaliosta poikkeaminen muutamaa suklaapalaa ja pientä porkkanakakun palaa lukuunottamatta (työpaikan kahvipöytä meinaa notkua ties mitä herkkuja aina, joten nämä pari poikkeusta olen itselleni sallinut). Voisin siis sanoa, kuten edellisviikolla kirjoittelinkin, että ruokavalioon palaaminen on ollut aika helppoa ja mieluista. Tarkoituksena on nyt hakea itselle sopiva tasapaino ruuan kanssa; kun pysyn ruokavaliossa suurimman osan ajasta, mahtuu väliin silloin tällöin pieniä poikkeuksia ilman, että mikään kaatuu niihin. Viikoittaista cheat-ateriaa tms. en halua ottaa käyttöön, sillä tiedän että sellaisen kanssa mulla menee helposti vähän yli - "kun nyt kerran saa syödä niin syödään kunnolla". Parempi on, että ajattelen kaiken olevan sallittua, mutta mietin aina ajatuksen kanssa, miksi mieli tekee jotain ruokavaliosta poikkeavaa, ja haluanko sitä oikeasti.