3 WEEKS OUT

Kisoihin on enää tasan 3 viikkoa aikaa! Dieetin alussa, tai oikeastaan aika pitkälle dieettiä, olin laskematta kuluneita tai edessä olevia viikkoja lainkaan. Tiedostin, että liiallisella "odottelulla" saan vain aiheutettua itselleni ylimääräisiä paineita ja stressiä ja onnistuinkin todella pitkään välttymään siltä. Nyt on kuitenkin mahdotonta olla tiedostamatta missä mennään, kun viikot hupenee ja aikaa kisapäivään on oikeasti todella vähän. Tässä vaiheessa sen tiedostaminen ei kuitenkaan aiheuta oikeastaan stressiä, vaan päinvastoin tuntuu vain parantavan fiilistä.

Fiilis on, kuten tähänkin asti, edelleen todella hyvä. Ruokavalion ja treenien suhteen mennään kyllä todella tiukoilla, tältä viikonlopulta jätettiin tankkauskin pois kuvioista. Treenejä tulee viikon aikana viisi, ja aerobiset teen joka treenin päälle. Pitkäänhän tällaista ei jaksaisi, eikä tämä enää ole missään nimessä mitään terveysliikuntaa, mutta pari viikkoa menee ihan heittämällä kun näin pitkälle on jo päästy. Nälkä on jatkuvaa ja oikeastaan paljon helpommin sujuu ne päivät, kun on töitä ja treeniä, ettei ehdi istua kotona tuijottamassa kelloa ja odottamassa ruoka-aikaa.

Olen edelleen nukkunut älyttömän hyvin, jota pidän kyllä yhtenä tärkeimpänä tekijänä sen suhteen, että jaksan vielä tässä vaiheessa dieettiä näin hyvin. Olen ihan mielenkiinnosta seurannut kalenterin avulla yöunien pituuksia, ja nyt esimerkkinä viimeisen viikon ajalta lyhimmät unet ovat olleet seitsemän tuntia (päivällä vielä päikkärit paikkaukseksi), parina yönä kahdeksan tuntia ja loput neljä yötä 9 tunnin unia. Nämä siis siitä huolimatta, että olen parina aamuna herännyt mm. 5:30 töihin - olen priorisoinut nukkumisen aika ykkössijalle palautumisen takia, ja se tarkoittaa että välillä on mentävä sänkyyn jo iltakahdeksan jälkeen. Tietysti pelkkä unien pituus ei riitä mittariksi, mutta koen unen laadun pysyneen myös hyvänä, enkä pahemmin heräile yöllä. Aamut on mulle energisintä aikaa ja niistä otan kaiken ilon irti. Tänäänkin olin puoleen päivään mennessä joogannut, pessyt pari koneellista pyykkiä, siivonnut, kuunnellut pari podcastia, laittanut ruokaa ja tehnyt päivän treenin. Iltapäivän olen puuhaillut koneella vähän kouluun liittyviä juttuja, kirjoitellut tätä postausta ja ottanut iisiä, ilta jatkuu varmasti samoissa merkeissä.

Välillä on niitäkin hetkiä, kun väsyttää tavallista enemmän, mutta se ei tule ainakaan itselle yllätyksenä näin pitkän dieetin loppusuoralla. Palautumisessa huomaa myös esim. aerobisten vaikutuksen, sillä joka treenin yhteydessä rasittuessaan jalat ei palaudu treeneistä yhtä hyvin kuin yleensä. Olenkin pyrkinyt käymään hierojalla ja venyttelemään vähän aiempaa säännöllisemmin - kohtalaisella menestyksellä. (En todellakaan voi väittää, että tekisin itsenäistä kehonhuoltoa tarpeeksi, mutta suunta on ylöspäin..) Muutoin treenit kulkee edelleen, eikä niissä huomaa että jalka painaisi mitenkään kummemmin. Tietysti iso merkitys on sillä, että yksin ei tule kovinkaan usein treenattua, vaan mukana on melkein aina treenikaveri. Ei oikeastaan edes ehdi miettiä mitään sen kummemmin treenatessa, kun omalla sarjatauolla keskittyy kaverin sarjaan.

Pieni kisajännitys ja etenkin kisainnostus on lähipäivinä nostanut päätään aiempaa useammin. Varsinkin iltaisin meinaa ajatukset suuntautua kisaviikonlopun juttuihin aika usein. On jännittävää, kun ei tiedä ihan tarkalleen mitä silloin tapahtuu, ovathan nämä mulle ensimmäiset kisat. Olen kuitenkin pyrkinyt suhtautumaan kisoihin mahdollisimman rauhallisesti; otan asioista selvää ja koitan säännöllisellä mielikuvaharjoittelulla käydä läpi kaikkea sitä, minkä tiedän etukäteen. Poseerauksia harjoittelen säännöllisesti ja ne tuntuukin jo aika sujuvilta. Poseeraamisen suhteen koen, että rutiini on avain onnistumiseen - kisapäivänä ei pidä joutua enää miettimään, että miten nää nyt menikään. Muutenkin pyrin kaikin mahdollisin keinoin minimoimaan ylimääräisen stressin ja jännittämisen.

Suurin osa kisoihin liittyvistä valmisteluista on jo edes jollain tasolla hoidossa. Olen ostanut melkein kaiken tarvittavan valmiiksi ja kirjoitellut jopa pakkauslistaa, jotta ei sitten tarvitse miettiä että unohtuuko jotain tärkeää kotiin. Bikinit on sovitettu ja yhtä pientä ompelujuttua vaille valmiit. Kampaajalla kävin jo ennen Dubain matkaa ja juurikasvusta ei tarvitse huolehtia, kun värjäys tehtiin niin että mulla on edelleen melkein puoleen väliin saakka oma väri hiuksissa. Kisaväri-, meikki- ja hiustenlaittoajat sekä hotellihuone on varattu jo hyvissä ajoin. Eipä tässä oikeastaan ole mitään stressattavaa. Nyt vaan pidetään kaasu pohjassa vielä hetken aikaa ja nautitaan matkasta loppuun asti!