Perjantaina alkoi kisajännitys pikkuhiljaa tiivistyä, kun oli aika lähteä kohti Helsinkiä. Aamulla unta ei riittänyt kovinkaan pitkään, heräsin ensimmäistä kertaa neljän maissa ja viideltä oli pakko jo nousta ylös, kun ei viitsinyt tuhlata hyvää energiaa sängyssä pyörimiseenkään. Pakkailin viimeiset tavarat, vaihdoin lakanat kisavärin varalta vähemmän valkoisiin, söin aamupalaa ja vietin sängyllä makoillen loput ajasta, sain otettua siinä tunnin torkut vielä ennen lähtöä.
Helsingin päässä tein pikaisen kiepin hotellilla, jonka jälkeen suunnattiin rekisteröintiin Kulttuuritalolle. Rekisteröintiin sai jonkin aikaa jonotella, ja niin kuin olin aavistellutkin, mun bikinit ei menneet ensimmäisellä yrityksellä läpi. Ostin kisabiksut käytettynä, ja niiden alaosa oli takaa aika kapoinen, kun sääntöjen mukaan alaosan tulee peittää puolet pakaralihaksesta. (Biksuthan ei siis olleet pienet, vaan mulla on iso pakaralihas... ;)) Ratkoja käteen ja sivusaumoja aukomalla saatiin takaosaan lisää leveyttä pari ratkaisevaa senttiä. Sitten hotellille, nopea tapaaminen tiimiläisten ja kanssa ja huoneeseen rentoutumaan. Fiilis oli tässä vaiheessa todella hyvä ja rauhallinen. Jännitin rekisteröintiä noiden biksujen takia varmaan enemmän kuin mitään muuta tässä viikonlopussa, joten sieltä päästyäni rauhoituin ja rentouduin ihan toden teolla.
Yö meni aika levottomasti, jännitys oli todella kummallista. Mitkään kisoihin liittyvät asiat ei oikeastaan pyörineet päässä, en stressannut, en miettinyt kuntoa tai kisapäivää varsinaisesti.. Mua vaan jännitti, tai ehkä enemmän innostutti, niin että en saanut nukuttua putkeen varmaan tuntia pidempää pätkää koko yön aikana. Aamulla haukkasin hotellihuoneella aamupalat ja tein pienen aamukävelyn siirtyen omalta hotellilta parin kilometrin päähän meikkiin ja hiustenlaittoon, joihin mulla oli aika 7:30 alkaen. Oli aika hurja tunne katsoa ensimmäistä kertaa peiliin meikkauksen jälkeen, kun yleensä huitelee meikittömänä tai ripsivärin ja kulmakynän voimilla..
Meikin ja hiusten ollessa valmiit tunkeuduin hetkeksi meidän tiimiläisen Sarin hotellihuoneeseen hengailemaan, liimailemaan tekokynnet ja odottelemaan kisaväriä, jonne olin sopinut meneväni klo 10 pintaan. Kisaväri mulle laitettiin suihkurusketuksena väripalvelussa. Siinä on kyllä taas yksi tilanne, jollaiseen ei ehkä ensimmäisenä ajattelisi päätyvänsä.. Pukuhuone täynnä alastomia naisia kuivattelemassa värikerroksia tuulettimien ja hiustenkuivaajien kanssa, varoen osumasta juuri värjätyllä iholla mihinkään, hiukset suihkumyssyissä ja tällingit naamassa..
Värjäyksen jälkeen siirryttiinkin kisapaikalle. Takatiloihin saa mennä n. tunti ennen oman kisan alkua, ja siellä on paras yrittää vaan ottaa iisiä. Haukkasin ohjeiden mukaan välipalan (riisikakkuja ja meetvurstia, kyllä maistui hyvältä!) ja heitin hetkeksi pitkäkseen. Kuuntelin ennen kisaa vielä hetken ajan äänikirjaa (Ronda Rousey: My fight, your right) jossaa olin jäänyt kohtaan, josta sai täydelliset kisatsempit.
Vähän ennen oman sarjan alkua huoltojoukot liimaili bikinit kiinni (biksuja liimataan iholle kiinni siihen tehdyllä bikiniliimalla, jotta lavalla ei tarvitse huolia siitä, miten ne pysyy paikallaan tai näkyykö jotain liikaa), läpsytteli iholle vähän öljyä, ja sitten tehtiin kevyttä pumppailua ja poseeraamista. Pumppaillessa olin saanut ohjeeksi ottaa muutaman lusikallisen Nutellaa, tarvitseeko edes sanoa miten hyvältä maistui..? Sitten siirryttiinkin lavan taakse jonossa odottelemaan lavalle pääsyä.
Koko päivän ajan mulla oli todella hyvä, rauhallinen fiilis. Olin innoissani siitä, että vihdoin pääsen kisaamaan, vihdoin tämä päivä on koittanut. Hymyilytti jatkuvasti. Lavan takana jonottaessa keskityin vaan miettimään sitä hyvää fiilistä ja siihen, etten päästä jännitystä ottamaan yliotetta edes lavalle noustessa. Tiesin, että kannustus tulee olemaan aikamoinen, kun All Outin väkeä oli paikalla paljon. Oli älyttömän hienoa kävellä lavalle, kun kannustushuutoja kuului yleisöstä monesta suunnasta.
Lavalla olosta nautin kyllä ihan koko kisan ajan. Poseeraukset sujui, ne tuli kovin automaattisesti. Korkkareilla kävelyä on tullut onneksi treenattua myös, en huomannut horjuvani ainakaan kovin monta kertaa. Nautin olostani, kannustuksista, siitä että sain nyt näyttää sen työn tuloksen, mitä on tähän asti saatu tehtyä. Tähän hetkeen on valmistauduttu pitkään ja otin siitä kaiken ilon irti. Olin juniorisarjassa ensimmäisessä tuomarivertailussa, joka yleensä tarkoittaa aika varmaa finaalipaikkaa. Lavan taakse palatessa sai laittaa valmiiksi kisakorut päälle ja jäädä odottelemaan tuloksia siitä, ketkä kilpailijoista pääsivät finaaliin. Ja olihan se mun nimi siellä joukossa. Se tarkoitti myös sitä, että paikka yleiseen sarjaan on lunastettu, sillä junior- ja mastersarjojen kuusi parasta saavat jatkaa yleisiin sarjoihin.
I-kävely, eli "finaalikävely" meni ihan hyvin. Tuntui, että muutamassa kohdassa hieman hosuin, mutta homma oli niin moneen kertaan harjoiteltu ja tuli luonnostaan, että pienet jutut ei siellä isoa muutosta päässeet tekemään. Olin ylpeä ja tyytyväinen jo tässä vaiheessa, sijoitusta tietämättä, sillä kaikki meni suunnitellusti. Enempää en olisi voinut tässä kisassa tehdä. Palkintojenjako aloitetaan aina kuudenneksi sijoittuneesta. Mun nimeä ei kuulutettu ensimmäisenä eikä vielä toisenakaan, jännitti.. Sitten kolmantena, eli neljästä sijaa kuulutettaessa tuli tuttu numero ja nimi - 65, Viivi Rantala.
Kisan jälkeen kävin messualueella nopeasti moikkaamassa perhettä ja muutamaa kaveria. Sain viestillä Bullilta ohjeet kisojen välissä syömiseen ja juomiseen, ja pientä ohjetta poseerauksiin. Junnusarjojen jälkeen oli mastersit ennen yleisiä, joten välissä oli pari tuntia aikaa. Takahuoneessa taas hetki lepäilyä, ennen kisaa pienet pumppailut ja uudestaan lavalle. Yleisessä sarjassa pääsin toiseen tuomarivertailuun, mutta finaalipaikkaa ei enää niistä karkeloista irronnut. Sinänsä harmitti, ihan jo siksi että olisin halunnut vielä päästä lavalle! Olisin halunnut tehdä i-kävelyn uudestaan, vielä paremmin kuin aikaisemmin. Mutta toisaalta ei harmittanut, sillä olin ihan yleisesti tyytyväinen siihen, miten kisat oli sujuneet.
Nyt brunssille, palataan kisajuttuihin vielä myöhemminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti