Hei arki, mä tykkään susta

Viime viikko hujahti taas ohi niin äkkiä, ettei ehtinyt edes tajuta. Kisoistahan on nyt kulunut kolmisen viikkoa. Se on lyhyt aika, mutta tuntuu että siihen on mahtunut ihan älytön määrä kaikkea tekemistä ja puuhastelua. Kisat tuntuu jo oikeastaan aika kaukaiselta muistolta. Ihan ymmärrettävää, sillä on tässä tekemistä riittänytkin. Arki rullaa omalla painollaan; harkkaa, treenit, ruuat, työvuoroja sen verran kuin ehtii ja jaksaa. Välissä kavereiden näkemistä, rauhallisia kahvihetkiä, rentoa olemista, päikkäreitä, lukemista, kotitöitä..

Kaiken muun keskellä olen ehtinyt nauttimaan lämpimistä keleistäkin ihan rauhassa. On muuten ihan järjetöntä, että vielä muutama viikko sitten piti vetää aamulenkille lähtiessä toppatakki päälle, ja nyt samassa tilanteessa saa miettiä, valitseeko päälle t-paidan vai ohuen hupparin. Iltavuorot kelpaa jopa tällaiselle aamuihmiselle paremmin kuin hyvin tällaisilla keleillä. Aamulla seitsemäksi salille, niin ehtii treenin jälkeen vielä ottaa kaiken ilon irti auringosta ja lämmöstä. Eilen viettelin viime viikon ainoaa vapaapäivää ensin aamulenkillä, sitten Rosendahlin rannassa loikoillen ja pääsinpä illalla vielä talviturkista eroon, kun lähdettiin hetken mielijohteesta kaverin kanssa uimaan. Yksikin vapaapäivä tekee ihmeitä, kun sen käyttää rentoutumiseen ja mukavaan tekemiseen.

Kroppa tuntuu siltä, että palautuminen kisoista ja dieetistä on pyörähtänyt käyntiin todella hyvin. Nukun todella hyviä unia pitkälti joka yö. Puhelimen unianalyysin mukaan kisojen jälkeiseltä ajalta yöunien keskiarvo on 7,5 tuntia. Se voisi olla parempi, mutta täytyy muistaa, että harkassa joudun välillä tekemään vähän tylsiä ilta-aamu-komboja, jolloin olen illalla kotona klo 23 maissa ja aamulla herätys soi kuudelta. Pari kertaa olen myös vapaapäiviä edeltävinä iltoina erehtynyt valvomaan tavallista pidempään ajatellen, että saan aamulla nukkua pitkään ja sehän ei omalla kohdalla toimi yhtään. Herään valvomisesta huolimatta yleensä viimeistään aamuseiskalta. Oikeastaan siis lyhimmät unet on tullut nukuttua niinä öinä, kun ei ole aamulla ollut herätystä soittamassa. Lisääntynyt valo tuntuu kyllä piristävän, eikä unentarve välttämättä ole ihan yhtä suuri kuin talviaikaan.

Treeneissä olen tehnyt kevennettyjä versioita ao:n treeneistä, kuten ajatus olikin. Nyt alkaa tuntua siltä, että uskaltaa jo alkaa paukuttaa menemään vähän kovempaa, mutta ajatuksena olisi vielä tällä viikolla jättää ainakin sarjamääriä vähän vähemmälle. Pikkuhiljaa alan siis palailla kunnolla All outin kyytiin treenien osalta. Kelpaa!!

Ruoka maistuu, ei varmaan olisi tarvinnut edes mainita? Tähän asti on menty heti kisojen jälkeen saaduilla ohjeilla, joissa on ollut pari korkeampihiilarista päivää ja loput matalammilla hiilareilla. Perjantaina tuli vedeltyä ihan rehelliset ruokaöverit, kun käytiin kavereiden kanssa Zarillossa syömässä. Söin tyytyväisenä muidenkin lautaset tyhjiksi oman annoksen tuhoamisen jälkeen. Teki kyllä hyvää! Rakastan ruokaa ja syömistä, joten satunnaiset ähkyt ja kalorimätöt tulee kuulumaan elämään jatkossakin kisakauden ulkopuolella, ilman huonoa omatuntoa.

Tästä päivästä lähtien korkeahiilaristen päivien määrä nostettiinkin jo neljään viikossa. Kunto on pysynyt ainakin omaan silmään tosi kivasti siistinä, vaikka tietysti pitää muistaa, että ei se rasva vielä kolmessa viikossa kovin ehtisi kertyäkään. Ihan mielenkiinnosta olen käynyt vaa'allakin kisojen jälkeen muutamina aamuina. Paino nousi n. 3 kiloa heti ensimmäisellä viikolla, mutta sen jälkeen se on pysynyt pitkälti samana. Muutamia kertoja on joutunut käymään pientä taistelua omaa mieltään vastaan, kun syöminen olisi niin kivaa että ei malttaisi lopettaa. Olen kuullut puhuttavan siitä, että reversellä nälkä iskee pahempana kuin ennen, mutta sitä en voi ainakaan omalta osalta allekirjoittaa, se nälkä oli yhtälailla dieetillä. Nyt kuitenkin siinä vaiheessa, kun ruoka loppuu lautaselta, käy usein mielessä ajatus "mä voisin syödä vielä", kun ei tavallaan ole niin pilkuntarkkaa. Se on kuitenkin ajatus, joka ei tule nälästä, vaan pelkästä syömisen ilosta. Siksi olenkin taistellut vastaan, enkä palannut jääkaapille täyttämään lautasta. Näitä fiiliksiä tulee koko ajan esiin yhä harvemmin, ja uskon pääseväni niistä eroon ihan lähiaikoina.

Nyt ohjelmassa olisi vielä hetki parvekkeella loikoilua ruuan, kahvin ja äänikirjan parissa, iltapäivällä suuntaan työharjoitteluun iltavuoroon. Ihanaa alkuviikkoa kaikille, muistakaa vesi, suola ja aurinkorasva! 

Viivin keittiössä osa 1: Tex-mex-style

Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että viihdyn keittiössä ruokaa laittaen aika hyvin. Ja tietysti tykkään myös itse syömisestä. Siksipä ajattelinkin alkaa jakamaan tänne omia lempparireseptejä ja erilaisia vinkkejä ruokaan liittyen ihan pelkästään ruualle omistettujen postausten muodossa. Ensimmäisenä vuorossa olisi pari helppoa tex mex -tyylistä reseptiä, jotka toteutin sunnuntaina, kun preppailin alkavalle viikolle ruokia.

Aloitetaan tästä nyhtökaurasta väsätystä Chili con carnen tyylisestä ruuasta! Siihen päätyi seuraavat ainekset:

- Purkillinen (250g) kidneypapuja
- Paketillinen (240g) maustamatonta nyhtökauraa
- 100g pakastemaissia
- 70g tomaattisosetta
- Valkosipulia ja chiliä
- Vihanneksia

Valkosipulia ei mun mittakaavalla voi olla koskaan liikaa, joten heitin sitä neljä reilua kynttä. Chiliä pilkoin kaksin kappalein, nämä oli tosin aika pieniä yksilöitä. Tästä tuli silti aika tulista, joten varmaan yksi pieni chili riittää jos ei välitä kovin tulisesta ruuasta. Vihannekset valikoitui sillä perusteella, mitä jääkaapista sattui löytymään, eli puolikas sipuli sekä paprika ja kesäkurpitsa.

Valmistus on todella simppeliä! Heitin alkuun kuumalle pannulle valkosipulit ja chilit, hetken päästä nyhtökauran perään. Annoin hetken lämmetä ja maustua, sitten vihannekset, maissit ja pavut paistumaan joukkoon..

Kun vihannekset alkaa olla sopivasti kypsenneitä (ihan oma maku ratkaisee tässäkin, haluaako niistä kunnolla pehmenneitä vai vähän rapsakoita, itse jätin vähän rapsakoiksi), heitetään päälle tomaattisose ja vähän vettä. Annetaan porista pannulla sen aikaa, että koko homma lämpiää. Halutessaan ruokaa voi maustaa tässä vaiheessa vielä lisää, mulle riitti ripaus suolaa, kun valkosipuli ja chili tekivät tehtävänsä maun suhteen.

Valmiin mössön jaoin neljään suunnilleen samankokoiseen annokseen. Ennen ruuanlaittoa olin laskeskellut Fatsecret-sovelluksella ruuan makrot ja totesin, että hiilarimäärä täsmää mun omiin ruokamääriin, kun syön jokaisen annoksen kanssa yhden pienen tortillalätyn. Tämä ruoka ei tosiaan sovi hiilarittomalle aterialle edes ilman tortillalättyjä, koska nyhtökaurasta, pavuista ja maissista tulee jo itsessään hiilaria jonkin verran. Tällä reseptillä annos tortillaletun kanssa vastaa n. 100g lihaa + 55g pastaa.

Paikkansa tässä postauksessa on ansainnut ehdottomasti myös tämä yksinkertaistettu versio guacamolesta! Blenderiin vaan avocadoa, sitruunamehua sekä valkosipulia, mausteiksi suolaa ja mustapippuria.  Kunhan äkkiä surauttaa ainekset mössöksi, saa täydellisen lisukkeen esim. salaatin kylkeen. Oikeaoppiseen versioon guacamolesta kuuluisi kai myös sipuli, tomaatti ja yrtit, joten niitä sekaan laittamalla ei ainakaan kovin pahasti voi mennä pieleen. Mä sanon kuitenkin, että yksinkertaisuus kunniaan, maistui oikein hyvin tällaisenaan! Tämähän saattaa jääkaapissa vähän muuttaa väriään ruskeaan päin, mutta sitruunamehun pitäisi sitä ainakin jossain määrin estää.

Toivottavasti joku sai näistä inspiraatiota omiin kokkailuihin.. Instagramissa, etenkin storyn puolella, jaan ruokakuvia varmaan lähes päivittäin, ja aika monet vaikuttaa fiilailevan mun ruokajuttuja! Luulen siis olevan ihan paikallaan jatkojalostaa tätä #viivinruokagram'ia tänne blogin puolelle. Jatkoa luvassa..

Elämää kisojen jälkeen: Paluu arkeen

Kisoista on ehtinyt kulua jo pari viikkoa. Palasin muutaman viikon oppariloman jälkeen vähän normaalimpaan arkeen kisojen jälkeisenä maanantaina, kun aloitin kevään viimeisen (ja ainoan) työharjoittelun. Pidin samalla viikon lepoa salilta, joka tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen ihan jo senkin vuoksi, että harjoittelun aloittaminen vie aina vähän normaalia enemmän energiaa. Tietysti tärkein pointti lepoviikossa oli se, että kropan palautuminen dieetistä pääsi käynnistymään kunnolla heti kisojen jälkeen. Rehellisesti sanottuna ei olisi edes tehnyt mieli treenata varsinkaan alkuviikolla. Se kertoo jo itselle siitä, että ei kannata edes harkita. Loppuviikkoa kohti ajatukset alkoi pyöriä enemmän treeneissä ja teki jo pikkuhiljaa mieli palata salille.

Treenit pyörähtikin sitten käyntiin viime sunnuntaina All Outin yhteistreeneissä. Oli päästävä jumppaamaan levon jälkeen kinttuja, joten hankkiuduin takareisi-pakararyhmään. Takareidet olikin sitten vielä torstain omassa jalkatreenissä aivan spagettia. Tarkoituksena olisi nyt treenata vähän AO:n treeneistä poiketen muutama viikko, jotta en väsytä kroppaa liikaa treeneillä, ja palautuminen lähtee kunnolla pelittämään. Tämän viikon treeneissä tein pelkkiä suoria sarjoja kohtuullisen pitkillä palautuksilla ja varmaan aika samalla meiningillä jatkan seuraavankin viikon. Tiputeltiin treenimäärä myös neljään treeniin viikossa, sen enempää ei tarvita nyt ainakaan alkuun. Treenit tuntui kulkevan hyvin ja on aika kiva tunne saada lihaksiin painetta, kun minkäänlaisesta pumpista ei voinut dieetillä enää pitkään aikaan puhua.

No, entäs se fitnesskupla? Tai sen puhkeaminen? Tietysti kisojen jälkeen elämä muuttuu jollain tapaa, onhan puoli vuotta dieetillä pitkä aika. Kisojen jälkeen täytyy käydä läpi moneen kertaan omia fiiliksiä ja tavoitteita. Mutta kun elämä ei missään vaiheessa ole ollut pelkkää fitnestä, eikä dieetti ole muuttanut arkea mitenkään järjettömällä tavalla, ei sen loppuminenkaan aiheuta elämään suurta tyhjiötä. Tietysti tilanne voisi olla toinen, jos kisat olisivat jostain syystä olleet pettymys. Jos en olisikaan tykännyt lavalla olemisesta tai jostain syystä sijoitus olisi tullut itselle pettymyksenä..? Toisaalta kun miettii, niin syyt siihen miksi treenaan ja harrastan fitnestä ei liity todellakaan pelkkään kisaamiseen ja sijoituksiin, joten en tiedä poikkeaisiko tilanne tämänhetkisestä kuitenkaan.

Uudet tavoitteet on nyt kuitenkin asetettu, ja motivaatio niiden suhteen huipussaan. Ensimmäinen etappi on nyt se, että pyritään pitämään kunto siistinä ja palautumaan tuosta dieetistä. Pikkuhiljaa treenejä lähdetään koventamaan, ruokaa lisäämään ja fysiikkaa kehittämään taas eteenpäin. Kun on nähnyt nyt ensimmäisissä kisoissa, mitkä ne omat heikkoudet ja vahvuudet on, tuntuu vielä entistä siistimmältä lähteä tätä hommaa jatkamaan.

Kisojen jälkeisistä viikoista tuo työharjoittelu on tosiaan vienyt aika suuren osan energioista ja ajastakin. Siihen päälle on tullut tehtyä jonkin verran töitä, joten ajankäyttöongelmia ei ole ollut (eikä vapaapäiviä). Jäljelle jääneen ajan olen kuluttanut tietysti osittain salilla, mutta kotona on tullut vietettyä keittiön puolella suhteellisen paljon aikaa nauttien siitä, että ruuanlaiton kanssa on vähän vapaammat kädet kuin dieetillä.

Tällä hetkellä istun bussissa, matkalla takaisin kotiin Helsingistä, jossa olin viettämässä vapaapäivää äidin ja hänen ystävänsä kanssa. Ohjelmassa oli ihan vaan rentoa kaupungilla pyörimistä. Sää suosi, joten oli mukava kierrellä Helsingin katuja ja katsella mitä vastaan tulee. Pyörittiin kaupoilla, käytiin kahvilla ja syömässä. Lounaspaikaksi löytyi ihana Libanonilainen ravintola, jonka buffet oli todella herkullinen! Tämä oli nyt kisaviikonlopun jälkeen ensimmäinen ruokavaliosta poikkeaminen muutamaa suklaapalaa ja pientä porkkanakakun palaa lukuunottamatta (työpaikan kahvipöytä meinaa notkua ties mitä herkkuja aina, joten nämä pari poikkeusta olen itselleni sallinut). Voisin siis sanoa, kuten edellisviikolla kirjoittelinkin, että ruokavalioon palaaminen on ollut aika helppoa ja mieluista. Tarkoituksena on nyt hakea itselle sopiva tasapaino ruuan kanssa; kun pysyn ruokavaliossa suurimman osan ajasta, mahtuu väliin silloin tällöin pieniä poikkeuksia ilman, että mikään kaatuu niihin. Viikoittaista cheat-ateriaa tms. en halua ottaa käyttöön, sillä tiedän että sellaisen kanssa mulla menee helposti vähän yli - "kun nyt kerran saa syödä niin syödään kunnolla". Parempi on, että ajattelen kaiken olevan sallittua, mutta mietin aina ajatuksen kanssa, miksi mieli tekee jotain ruokavaliosta poikkeavaa, ja haluanko sitä oikeasti.